Tagiarkisto ‘surrealismi’

* Pikku jalka pilkahtaa… ja muita sarjakuvanovelleja

Kirjoitettu 12.05.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Reetta Laitisen Päiväkuvitelmia on yksi Suomen suosituimpia sarjakuvablogeja. Kanelianaisen paluu -pienlehteen on blogin parhaimmiston ohella koottu ennen julkaisemattomia tarinoita. Sarjakuvanovellien aiheet vaihtelevat hassuista arkisista sattumuksista (”Kello on 9 maanantaiaamulla ja mua iskee Camusta lukeva, Esa Saarisen näköinen juoppo. Onko tämä enää tottakaan?”) sarjakuvakulttuuristen viittausten surrealistisiin punoksiin. Pikkutuhmia vihjailujakin löytyy, kulttuurihistoriallisessa hengessä, tottakai. Vakavimmillaan Laitinen on kuvatessaan työttömyyden ja lainojen takaisin maksun varjostamaa nuoren prekaarin arkea. Varmaotteisesti toteutettu, monipuolinen ja hauska kokonaisuus.

Tagit: , , , , , .

    Comments Off on Pikku jalka pilkahtaa… ja muita sarjakuvanovelleja


* Pauli Kallio ja Kati Kovács: Väritetyt unet

Kirjoitettu 17.05.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Sopranosista karannut palkkamurhaaja, puhuva polkupyörä, John Lennon ja Paul Mc Cartney nuorina… Pauli Kallion ja Kati Kovácsin uutuusalbumi yhdistää surrealistisia unitarinoita omaelämäkerrallisteen arkirealismiin. Unet ja todellisuus vaikuttavat toisiinsa, vaikka vain toinen maailma on kuvattu väreissä. 

Surrealismin viehätys on siinä, ettei koskaan voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on tietysti hyve monessa muussakin genressä, mutta surrealismilta odottaa nimenomaan odottamatonta yllätyksellisyyttä. Väritetyt unet täyttää odotukset, jos ei nyt joka sivulla, niin vähintään joka tarinassa. Hulvattomin on Nukkuu kalojen kanssa –novelli, jossa Sopranosin Paulie Walnuts on palkattu murhaamaan päähenkilömme Pauli Kallio. Onneksi käsikirjoittajallakin on järeä ase mukanaan…

Omaelämäkerralliset mustavalkoaukeamat selittävät unien yhteyttä todellisuuteen.  Kovácsin pyöreä viiva sopii hyvin molempiin maailmoihin. Vaikka piirrokset näyttävät yksinkertaisilta, kuvissa riittää katseltavaa. Kallion puhuva vahvatahtoinen polkupyörä on erityisen ilmeikkäs, samoin monet sivuhahmot jaksavat naurattaa. Ruutujen välissäkään ei aina ole pelkkää tyhjää. Albumi kestää, ja vaatii, monta lukukertaa.

Sekä Kovács että Kallio ovat tehneet sarjakuvia jo 90-luvun varhaisvuosista. Muistan lukeneeni Katin kuvittaman Kramppeja ja nyrjähdyksiä –stripin ja Sarjakuvastinten ja muiden 90-luvun kokoelmien kätköistä saattaa löytyä lisää todisteita yhteistyöstä. Oliko Kovács Kallion Pieniä tarinoita keskikokoisen ihmisen elämästä –kokoelman (ainoa?) naispiirtäjä? Väritetyt unet on kuitenkin heidän ensimmäinen albuminkokoinen yhteinen teoksensa. Ja yhteistyö toimii hyvin.

Tagit: , , .

    Comments Off on Pauli Kallio ja Kati Kovács: Väritetyt unet


* Undergroundkonkarin kokoelma

Kirjoitettu 4.05.2008 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Arvostelu:  Kati Kovács  Viidakkonaisena Vatikaanin varjossa. Arktinen Banaani 2008Viidakkonaisena Vatikaanin varjossa -kansikuva

Italiassa asuva Kati Kovács on varhaisimpia suomalaisia naissarjakuvapiirtäjiä. Hänen töitään julkaistiin jo pienlehtiklassikoissa Naarassarjoissa ja Suuressa kurpitsassa. Tarinoissa on edelleen underground-henkeä: kaunistelemattomia ihmishahmoja, surrealistisia käänteitä ja yleistä räävittömyyttä. Vaikka osa uutuusalbumin tarinoista on värillisiä, perustuu Kovácsin kuvien viehätys elävään viivaan, joka toimii täydellisesti myös mustavalkoisena.  

Uusin kokoelma Viidakkonaisena vatikaanin varjossa sisältää sarjakuvanovelleja vuosilta 2000 – 2006, suurin osa tarinoista on aiemmin Suomessa julkaisemattomia. Kovácsin vakiohahmo, pieni saparopäinen tyttö on mukana lähes kaikissa tarinoissa. Tyttö tapaa paavin, seuraa tuttua hajua, pakottaa Dalin munimaan, joutuu raiskatuksi ja leikkaukseen – ja lopuksi rentoutuu hyvin suomalaiseen tapaan. Muita päähenkilöitä ovat Raisa Rusina ja Keijo Kusipää sekä Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussakin palkittu punamekkoinen mies. 

Parhaimmillaan Kovács yhdistää tarinoissaan monenlaisia todellisuuksia ja tunnelmia. Esimerkiksi novelli Keijon ja Raisan Harmony eli pintaa syvemmälle on yhtä aikaa sekä hauska että surullinen, romanttinen, kyyninen ja räävitön. Kuolema on aina läsnä kuten Jumala yhdistää suomalaiskansallista alkoholismimelankoliaa simbergiläisiin luurankonäkyihin. Kokonaisuus on hilpeä kuin mikä. 

Monissa tarinoissa otetaan kantaa italialaiseen machokulttuuriin. Kovácsin mieshahmot ovat joko raiskaajia (2kpl tässä albumissa), möhömahaisia sovinistisikoja tai kohtuun halajavia mammanpoikia. Sympaattisimmaksi mieshahmoksi nousee Punamekkoinen yö –tarinan kanoja kasvattava maalaismies, joka pääsee toteuttamaan unelmansa tätinsä perinnön ansiosta. Synnytyksiäkin tapahtuu useita, mutta naiset taas eivät ole madonnamaisen hyviä äitejä, vaan vihaavat tai pelkäävät lapsiaan. Äidinrakkaus voi kuitenkin alkaa kukoistaa ikävienkin tapahtumien jälkeen, onhan Kovácsin tarinoiden todellisuus täynnä yllätyksiä. 

Viidakkonaisena Vatikaanin varjossa ei tuo mitään oleellisesti uutta Kovácsin tuotantoon, fanit eivät pety tätä lukiessa. Ja kun surrealismissa on muutakin sisältöä kuin yllättävyys itsessään, ei tekijä myöskään toista itseään. Jos Kovácsin tuotantoa ei tunne entuudestaan, tästä on hyvä aloittaa.

Tagit: , , , , .

    Comments Off on Undergroundkonkarin kokoelma


* Kolmas näytös Pariisissa

Kirjoitettu 29.09.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


 

Tapaamme Pariisissa -kansi

Enki Bilal: Tapaamme Pariisissa, Kolmas näytös. Tammi 2006. 

Enki Bilalin Sarajevo-sarjan kolmas osa Tapaamme Pariisisssa, Kolmas näytös on tummasävyinen tieteissatu, jossa kolme Bosnian sodan orpoa Nike, Amir ja Leyla seikkailevat tulevaisuuden Euroopassa. Ilma on viileää, autot lentävät ja ihmiskehoja monistetaan ja yhdistetään niin muihin eläinlajeihin kuin koneisiinkin. Tästä lähtökohdasta käsitellään eri teemoja ihmisen olemuksesta, aitoudesta, alkuperästä ja vapaasta tahdosta taidemaailman narsismiin ja taiteen paikkaan hyvän ja pahan tuolla puolen.

Tapaamme Pariisissa on selvästi pidemmän tarinan osa, joka ei toimisi erikseen luettuna. Teemat ja henkilöt ovat tuttuja aiemmista albumeista. Ihmisyyttä tutkaillaan tällä kertaa suhteessa muihin eläinlajeihin. Päähenkilöiksi nousevat Leyla ja Nike klooneineen sekä Art brutal –taidesuuntauksen kehittänyt Optus Warhole. 
Albumin juonen seuraaminen ei ole helppoa. Nike etsii Leylaa ja Leyla Nikea, Optus yrittää ohjailla kaikkien toimia. Tarinan rakenne on hyvin rikkonainen ja pitkät vivahteikkaat tekstiosuudet pakottavat välillä siirtämään huomion pois kuvista pitkäksi aikaa. Albumiin perehtyminen palkitsee kuitenkin lukijansa. Kiinnostavimpia aiheita ovat päähenkilöiden tietoisuuksien muutokset sekä Optus Warholen epätoivoista narsismia huokuvat taideteokset.

Albumin värimaailma on tumma ja viileä, mikä vastaa hyvin tarinan tunnelmaa: huumori on mustaa ja kauhu kylmän kirpeää, makaaberit yksityiskohdat pirteän punaisia.  Piirrosjälki on lähes realistista, liituviivan olemus saa kuitenkin enemmän tilaa kuin aiemmissa töissä. Enki Bilal piirtää loistavasti niin ihmisten kuin rakennustenkin kulumisen merkkejä.

Alun perin trilogiana mainostetun Sarajevo-sarjan neljäskin osa julkaistaan tänä syksynä. Vaikka Enki Bilalin jokainen albumi on taattua eurooppalaista huippulaatua, voidaan Tapaamme Pariisissa –albumin todellisia ansioita arvioida vain osana sarjaa sarjan kokonaan ilmestyttyä. Kolme ensimmäistä osaa lataavat paljon odotuksia Neljä-albumille. Kaikki Maapallolle ja Marsiin levitellyt tarinanpätkät pitäisi liittää yhteen ja samalla ratkaista arvoitus niin päähenkilöiden kuin ihmiskunnakin menneisyydestä.

Tagit: , , , , , .