Tagiarkisto ‘scifi’

* Kävin etsimässä scifiä kirjastosta

Kirjoitettu 24.02.2017 - Amina. Kategoriassa Luokittelematon.


Incalin viimeisen osan ja Sillagen 10. albumin innoittamana:

itsepiirtaa72

Tagit: , , , .



* Ihmiskunnan tuho

Kirjoitettu 20.04.2016 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat.


Piirroskilpailuun aiheesta Ihmiskunnan tuho.
ihmiskunnantuhokasvi72

Tagit: , , .



* Pieni scifistely mitäänsanomattomista pätkistä satunnaista informaatiota

Kirjoitettu 11.04.2016 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat.




* Scifisankareita: kuriirit

Kirjoitettu 23.02.2016 - Amina. Kategoriassa Luonnokset ja kuvat.




* Ei mikään Tardis

Kirjoitettu 22.02.2016 - Amina. Kategoriassa Luonnokset ja kuvat.


aikakone72

Analogisen teknologian muokkaukseen erikoistunut mekaanikko, pitääkö näin kutkuttavalle hahmolle nyt keksiä tarinoita?

Tagit: , , , , , , .



* Scifiunelmia

Kirjoitettu 7.01.2016 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat, Luokittelematon.




* Eeppinen avaruussaaga

Kirjoitettu 3.08.2013 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat, Sarjakuvanovelleja.


Ryhmätyötä Sarjakuvatapaamisessa:

Piirtäjät: minä, Anttu, Juho, Eerika, Petri, Jyrki, Jarkko, Vesa, Rami, Ninni, Jussi ja minä.

Tagit: , , , , .



* Ensimmäinen Lopunperä

Kirjoitettu 24.09.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Miha Rinteen Lopunperän maailmasta piti ensin tulla tietokonepeli, mutta monien koukerioisten tapahtumien jälkeen siitä syntyikin jatkuvajuoninen seikkailusarjakuva. Koululaisessa jatkosarjana ilmestynyeestä saagasta on nyt julkaistu ensimmäinen albumi: Lopunperä 1 Lopunperän tarinat (Lehmäoja 2010).

Lopunperä sijaitsee toisella planeetalla, joka myös toimii monilta osin kuin omamme. Sarjan päähenkilöt, kaksi tiedemiestä ja robottityttö joutuvat seikkailuun hakiessaan suuresta keksinnöstä luvattua rahapalkintoa. Kaikki ei ole Lopunperän hallinnossa sitä miltä näyttää ja robottitytölläkin on piileviä kykyjä…

Kuten “koko perheen seikkailuissa” on tapana, lapsille sopivan juonen sekaan on ripoteltu aikuisia viehättäviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia viittauksia. Rinne pääsee kuitenkin pidemmälle nostamalla esiin kaikenikäisiä koskettavia kysymyksiä elämästä, kuolemasta, luopumisesta ja olemassaolosta. Valmiita vastauksia ei anneta, kirja sopiikin hyvin keskustelun herättäjäksi.

Tarinan kuvituksesta paistaa vahva ammattitaito: maisemat ovat upeita, värit ja sävyt kohdallaan. Kerronnassa näkyy niin angloamerikkalaisia kuin mannereurooppalaisiakin vaikutteita; edellisestä ovat merkkinä kolmirivinen sivutaitto ja tarinan kuljetus tekstillä, jälkimmäiseen taas viittaavat lähikuvia kaihtava kuvasommittelu ruutujen sisällä sekä hahmojen ulkonäkö.

Tarinan rakenne ja merkityksellinen sisältö eivät yllä kuvien tasolle. Ne olisivat kaivanneet jäntevöittämistä. Seikkailulle löytyy päämäärä vasta aivan liian myöhään eikä siinä päästä kunnolla eteenpäin. Kauniit kuvat ja viisaat kysymykset eivät riitä täysin kantamaan tämän tyyppistä tarinaa.

Sarjalle on luvassa jatkoa. Seuraava, vesiväreillä toteutettu osa ilmestyy ensi vuonna.

Lopunperän sivut

Tagit: , , , , , , , .



* Osmo

Kirjoitettu 24.09.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Virva ja Janne Luokkasen Osmo-pienlehti (Seitti 2009) sai odottaa arvostelua kokonaisen vuoden. Arvostelija on hyvin hyvin pahoillaan.

Osmo on vaikuttavasti puuväreillä(?) väritetty scifi- ja fantasiahenkinen seikkailutarina, jossa Osmo ja hänen ystävänsä Eben kohtaavat.vaarallisen Vitsi-Hirven ja  – no ei nyt paljasteta kaikkea. Monista muista seikkailutarinoista poiketen Osmossa keskeistä ovat hahmojen tunteet. Hahmojen sisäistä maailmaa korostetaan paitsi vahvoilla lähikuvilla, myös kertomalla heidän mietteistään tekstissä. Aikuislukijalle tämä on välillä vähän tylsää, mutta ratkaisu toimii, jos sarjakuvaa lukee ääneen nuoremmalle. Aivan pienille lapsille tarina tosin voi olla liian jännittävä.

Erikoinen ratkaisu on myös täyttää kuplat tuntemattomilla koukeroilla. Tämä korostaa lukijan vierautta – tässä todella ollaan toisessa maailmassa. Talot ja esineet ovat kyllä varsin saman näköisiä kuin meidän maailmassamme…

Lehdessä on kokeiltu monenlaisia suhteellisen harvinaisia kerrontaratkaisuja: paperin rakenteen esiin tuova upea väritys, kuplien salaperäinen sisältö, kuvia toistava kertojan ääni. Ne tuovat tarinaan kiinnostavan lisänsä, mutta jään kaipaamaan vahvempaa tarinaa ja syvempää merkitystä seikkailulle.

Seitin sivut

Tagit: , , , , , , , .



* Valerian 21: Aika-avaaja

Kirjoitettu 25.04.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Pierre Christin ja Jean-Claude Mézières: Avaruusagentti Valerianin seikkailuja: Aika-avaaja

* * *

Yhteiskunnallinen sarja ehti ilmestyä yli 40 vuotta ja paljon ehti maailmassa ja sarjakuvanteossa muuttua sinä aikana. Sarjasta ottivat monet tieteisfantasiaseikkailuja tekevät sarjakuva- ja elokuvantekijät oppia. Ja kuten usein käy, oppilaat ylittivät opettajansa – lukekaa vaikka Sillagea. Ei olekaan yllätys, että uusin albumi, Aika-avaaja vaikuttaa vähän vanhanaikaiselta.

Aika-avaajassa pelastetaan maailma suurelta tuholta. Mystiset mustat kivet tuhoavat kaiken tielleen osuvan, ja Valerian ja Laureline keräävät vanhat liittolaisensa eri puolilta universumia sotaan maailman säilyttämisen puolesta. Lopullinen taisto käydään mystisen taikakalun, aika-avaajan avulla. Samalla löytyy kadonnut Maapallo.

Yhtä tärkeää kuin Suuri Taistelu, on kertoa mitä seikkailijapariskunnan, vanhoille ja uusille, liittolaisille ja vihollisille kuuluu. Hahmogalleriassa on ammennettu eri kulttuureista ja uskonnosta, myyteistä ja historiallisilta aikakausilta. Viimeinen osa toimii hahmogallerian ja tapahtumapaikkojen esittelynä ja ehkä herättää uusissa lukijoissa kiinnostusta tutustua sarjan aiempiin osiin. Vanhana lukijana muistelin lämpimästi aikaa, jolloin pidin kovasti sarjasta.

Sarja on pysynyt, muutamaa upeaa liiduilla piirrettyä sivua huolimatta, uskollisena vanhalle tyylilleen. Yksinkertainen väritys laitistaa monin paikoin Mézières’n viivan persoonallisuutta. Lopputulos on muutenkin nopeasti tehdyn oloinen: tylsimmillään ruuduissa on vain paria eri väriä tapahtumpaikan valoisuuden mukaan, vaikka saman efektin saisi aikaan useammallakin sävyllä.

Tarinan juoni on valeriaanista keskitasoa. Jännite ja rauhallisempi meno vuorottelevat varsin tasaisesti. Yhteiskunnallista huumoria on ripoteltu sinne tänne – ja loppu suorastaan yllättää. Ihan kelpo lopetus kunniakkaalle sarjalle.

Tagit: , , , , , , , .

    Comments Off on Valerian 21: Aika-avaaja


* Kun maailmanloppu tulee

Kirjoitettu 26.10.2008 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Risto Isomäen tieteistarinaan perustuva Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen sarjakuva-albumiSarasvatin hiekkaa (Tammi 2008) on kertomus ilmastonmuutoksesta, tieteen historiasta, kulttuurien noususta ja tuhosta sekä ihmiskohtaloista suurten muutosten keskellä.  Mannereurooppalaisella tyylillä toteutettu teos on visuaalisesti korkeatasoinen, mutta heijastaa samalla kaunokirjallisuuden sarjakuvittamisen ongelmia.

Sarasvatin hiekkaa –tarinassa käsitellään lajityypilleen tyypillisesti aikamme suuria kysymyksiä kuvitteellisessa lähitulevaisuudessa. Päähenkilöinä ovat tiedemiehet ja –naiset, tutkimusten kohteena sekä kadonneet kaupungit että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Teemat liitetään yhteen syklisen aikakäsityksen avulla: tuleeko meidänkin kulttuurimme tuhoutumaan kuin muinaisten tarujen Atlantis? Samalla kritisoidaan myös länsimaisen tieteenhistorian lineaarista kaanonia sekä aikamme teknologian haavoittuvuutta.

Tarinan kuvat ovat huolellisesti tehtyjä ja piirtäjän kynänjälki on persoonallista. Värityskin on tarkkaa ja yksityiskohtaista ja vaikka sävyjä on paljon, värimaailma pysyy yhtenäisenä. Erilaisia maisemia on paljon, liikutaanhan kertomuksessa Intiassa ja  Atlantilla, meren pinnalla ja pohjalla. 2020-luvun tekniikka on kuvattu sopivasti erilaisena kuin omamme. Laivoja, lentokoneita ja sukellusaluksia riittää laitteista pitäville. Eri puolilta maailmaa kotoisin olevat ihmisetkin on kuvattu tarkasti, ilmeet ja eleet kiertovat tunteista silloin kun puhekuplat puhuvat tiukkaa asiaa.

Juuri kuplien tiukka asiallisuus onkin albumin suurin heikkous. Repliikki, joka on pieni ja kätevä tieteiskirjan sivulla, muuttuu raskaaksi ja vaikealukuiseksi pieneen puhekuplaan ahdettuna. Tarina on kokonaisuudessaan kerrottu hyvin tekstivetoisesti. Muutamia toimintakohtia lukuunottamatta kuvat vain taustoittavat tarinaa tärkeimpien asioiden tullessa esiin tekstissä. Kuvat kertovat tapahtumapaikoista sekä henkilöiden tunteista, teksti kertoo taustatietoa maailmasta ja tapahtumista siinä. Kokenut sarjakuvanystävä kaipaa kuvan ja tekstin välille enemmän vuorovaikutusta. 

Kertomuksen rytmitys ja sarjakuvallinen dramatisointi toimivat niin, ettei niihin juuri kiinnitä lukiessa huomiota. Osa albumista on ilmestynyt Aamulehden sunnuntailiitteessä ja osa sivuista on myös selkeästi omiksi osakokonaisuuksikseen rajautuvia. Monille sarjakuvia vain vähän lukeneille sanomalehden lukijoille tämä sarjakuva on voinut olla avartava lukukokemus ja tienviitta muiden aikuisille tarkoitettujen sarjakuvatarinoiden pariin. 

Sarasvatin hiekkaa on namupala perinteisen mannereurooppalaisen sarjakuvatyylin ystäville. Myös ne, jotka pitävät tieteestä, teorioista, maailmanlopuista ja länsimaisen kulttuurin arvostelusta, pitävät todennäköisesti tästäkin. Ihmissuhteita ja hyviä henkilöhahmoja arvostavat saattavat joutua pettymään, romantiikkaa ja monenlaisia tunteita (ei vähiten huolestumista) on kyllä ilmassa, mutta päähenkilöiden persoonat eivät juuri pääse esiin. Ilmassa on myös sekä tekno-optimismia että –pessimismiä, samaistumispintaa löytyy niin teknovihreille kuin Pentti Linkolan seuraajillekin.

Tagit: , , , , , .



* Surrealistisia painajaisia

Kirjoitettu 18.01.2008 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Enki Bilal: Nejä? Viimeinen näytös. Tammi 2007.

neljä kansikuva

Enki Bilalin uusinta albumia ei voi suositella lapsille.  

Bilalin hirviötetralogiaksi kasvanut Sarajevo-triogia on päättynyt. Sarjassa seurattiin kolmen Bosnian sodan orvon vaiheita tutunoloisessa tulevaisuusdystopiassa. Tarinoissa käsiteltiin suuria teemoja kuten ihmisen, takniikan ja luonnon suhdetta, taiteen olemusta tai hyvän ja pahan ongelmia. Neljä on kuitenkin sarjan aiempia osia pinnallisempi, pääpaino ei ole asioissa vaan henkilöissä, joiden kautta ei enää päästä suuriin teemoihin käsiksi. Loppu on kuitenkin omalla tavallaan onnellinen.

Albumin kuvat ovat surrealistisempia kuin aiemmin. Maailma on yhtä synkkä kuin ennenkin, värit ovat tummia ja kylmiä, verenpunaista käytetään huomiovärinä. Bilal osaa piirtää tuskaisia ihmisiä ja ruhjoutuneita ruumiita, eivätkä sankarit todellakaan ole haavoittumattomia. Parhaimmillaan albumin lukeminen vastaakin hyvää panajaista. Lapsille en tätä suosittele. 

Tekstissä on uudenlaista ironiaa, viittauksia sekä aiempiin albumeihin, että todelliseen maailmaan. Irtoheitoista ei kuitenkaan kasva mitään suurta ajatusta. Kantaaottavin taustakuvio käsittelee uskontojen välistä rinnakkaiseloa, jossa konflikteja ratkotaan jalkapallokentällä. 

Jos pitää Enki Bilalin synkistä ja surrealistista kuvista, pitää paljon tästä albumista. Jos rakastaa Bilalin älyllisyyttä, albumi on raskas pettymys. Jos ei tunne Bilalin tuotantoa, tästä ei välttämättä kannata aloittaa.

Tagit: , , .



* Kolmas näytös Pariisissa

Kirjoitettu 29.09.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


 

Tapaamme Pariisissa -kansi

Enki Bilal: Tapaamme Pariisissa, Kolmas näytös. Tammi 2006. 

Enki Bilalin Sarajevo-sarjan kolmas osa Tapaamme Pariisisssa, Kolmas näytös on tummasävyinen tieteissatu, jossa kolme Bosnian sodan orpoa Nike, Amir ja Leyla seikkailevat tulevaisuuden Euroopassa. Ilma on viileää, autot lentävät ja ihmiskehoja monistetaan ja yhdistetään niin muihin eläinlajeihin kuin koneisiinkin. Tästä lähtökohdasta käsitellään eri teemoja ihmisen olemuksesta, aitoudesta, alkuperästä ja vapaasta tahdosta taidemaailman narsismiin ja taiteen paikkaan hyvän ja pahan tuolla puolen.

Tapaamme Pariisissa on selvästi pidemmän tarinan osa, joka ei toimisi erikseen luettuna. Teemat ja henkilöt ovat tuttuja aiemmista albumeista. Ihmisyyttä tutkaillaan tällä kertaa suhteessa muihin eläinlajeihin. Päähenkilöiksi nousevat Leyla ja Nike klooneineen sekä Art brutal –taidesuuntauksen kehittänyt Optus Warhole. 
Albumin juonen seuraaminen ei ole helppoa. Nike etsii Leylaa ja Leyla Nikea, Optus yrittää ohjailla kaikkien toimia. Tarinan rakenne on hyvin rikkonainen ja pitkät vivahteikkaat tekstiosuudet pakottavat välillä siirtämään huomion pois kuvista pitkäksi aikaa. Albumiin perehtyminen palkitsee kuitenkin lukijansa. Kiinnostavimpia aiheita ovat päähenkilöiden tietoisuuksien muutokset sekä Optus Warholen epätoivoista narsismia huokuvat taideteokset.

Albumin värimaailma on tumma ja viileä, mikä vastaa hyvin tarinan tunnelmaa: huumori on mustaa ja kauhu kylmän kirpeää, makaaberit yksityiskohdat pirteän punaisia.  Piirrosjälki on lähes realistista, liituviivan olemus saa kuitenkin enemmän tilaa kuin aiemmissa töissä. Enki Bilal piirtää loistavasti niin ihmisten kuin rakennustenkin kulumisen merkkejä.

Alun perin trilogiana mainostetun Sarajevo-sarjan neljäskin osa julkaistaan tänä syksynä. Vaikka Enki Bilalin jokainen albumi on taattua eurooppalaista huippulaatua, voidaan Tapaamme Pariisissa –albumin todellisia ansioita arvioida vain osana sarjaa sarjan kokonaan ilmestyttyä. Kolme ensimmäistä osaa lataavat paljon odotuksia Neljä-albumille. Kaikki Maapallolle ja Marsiin levitellyt tarinanpätkät pitäisi liittää yhteen ja samalla ratkaista arvoitus niin päähenkilöiden kuin ihmiskunnakin menneisyydestä.

Tagit: , , , , , .



* Mézières – Christin: Varjojen lähettiläs

Kirjoitettu 26.07.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Valerian-sarjan kuudennessa osassa Varjojen lähettiläs Valerian ja Laureline palkataan Maan suurlähettilään henkivartijoiksi. Kun Suurlähettiläs kaapataan Keskuspisteessä, Valerian säntää perään ja joutuu itsekin sieppaajien vangiksi. Tästä alkaa Laurelinen seikkailu pitkin Keskuspisteen tuntemattomia käytäviä. Alun perin vuonna 1975 julkaistu tarina on korostetusti Laurelinen seikkailu, mutta ei valitettavasti kuulu sarjan parhaimmistoon.

Tarinan juoni on varsin yksinkertainen: Laureline kerää tiedonmurusia Valerianin ja suurlähettilään kohtalosta tapaamalla erilaisia Keskuspisteessä majailevia kansoja ja ostamalla näiltä tietoa. Hänen seuranaan matkaa Maan solun protokollaeversti, jonka pelkurimaisen luonteen on tarkoitus korostaa Laurelinen rohkeutta. Muutenkin sankaritar käyttäytyy tässä albumissa kiivaammin ja kovanaamaisemmin kuin sarjassa yleensä. Mikään feminismin riemuvoitto albumi ei kuitenkaan ole, sankaritar saa osakseen varsin sovinistista kohtelua ja suurin osa muista toimijoista on miehiä. Vilahtaapa tarinassa yksi nainen harjoittamassa sitä miesfiktion suosikkinaisammattiakin. Yleisesti ottaen kuitenkin, ensimmäisiä albumeita lukuun ottamatta, Laureline ja Valerian ovat tasaveroinen seikkailijapari. Ruotsissa sarja tunnetaankin nimellä Linda och Valentin’s äventyr.

Avaruuden muut kansat ja erilaiset eläimet sekä rakennetut miljööt ovat sarjassa vähintään yhtä tärkeitä kuin seikkailijapari. Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimpia ovat kolmen koplana liikkuvat pitkähäntäiset vakoojaeläimet sekä unelmia tuottavat muodonmuuttajalimaklöntit. Ainakin ensin mainitut kuuluvat sarjan vakiohahmoestoon.   

Valerian-tarinat, kuten tieteisfiktio yleensäkin, kertovat aikansa yhteiskunnallisesta tilanteesta. Varjojen lähettiläässä lukijan huomio halutaan kiinnittää siihen, että tietoa saa rahalla. Ideologioita painottavana ilmestymisaikanaan tämä saattoi olla radikaali väite, mutta ei todellakaan herätä 2000-luvun maailmassa kummastusta. Varsinainen poliittinen viesti imperialismin vastustamisesta ja kansojen välisestä harmonisesta yhteiselosta ei kuitenkaan ole mennyt vanhaksi.

Mézières’n piirrosjälki on sujuvaa. Väritys vaikuttaa kuitenkin sekavalta ja hutaistulta etenkin verrattuna uusien laatusarjakuvien värimaailmaltaan eheisiin sivukokonaisuuksiin ja tarkasti väritettyihin yksityiskohtiin. Albumin on tekstannut legendaarinen taiteilija Kalervo Palsa.

Varjojen lähettiläs on kepeä seikkailu. Sellaisenaan ihan kiva ja kevyt, muttei kuitenkaan pitkän sarjan parhaimmistoa.

Tagit: , , , .