Tagiarkisto ‘sarjakuvakulttuuri’

* “Aina on joku feministi valittamassa”

Kirjoitettu 21.11.2013 - Amina. Kategoriassa Rakas päiväkirja.


Lyhennelmä keskustelusta parin viikon takaa:

Tagit: , , , , .



* Akateemisesti angloamerikkalaisista sarjakuvista

Kirjoitettu 15.06.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Miten sarjakuvaa voi käyttää kulttuurisen vastarinnan välineenä? Kuinka fanikulttuuri ohjaa supersankarien seksuaalisuutta? Mikseivät supersankarit ole olleet tummaihoisia? Mm. näitä kysymyksiä pohditaan uudessa Journal of Graphic Novels & Comics -lehdessä. Kirjoittajina mm. Paul Gravett.

Ensimmäinen numero vapaasti ladattavissa täältä.

Tagit: , , .



* Kotimaisia nettisarjakuvia

Kirjoitettu 13.06.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Uusi Netsarli-sivusto listaa  kotimaisia verkkosarjakuvia. Palvelu on vielä varsin demoasteella, mutta vaikuttaa lupaavalta. Listalle voi ilmoittaa niin sarjakuvablogeja kuin yksittäisiä sarjakuvatarinoitakin – myös keskeneräisiä, kunhan tarinaa on luettavissa netissä. Toistaiseksi eniten linkkejä on nuorten tekijöiden mangaan.

Tagit: , .



* Pikku jalka pilkahtaa… ja muita sarjakuvanovelleja

Kirjoitettu 12.05.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Reetta Laitisen Päiväkuvitelmia on yksi Suomen suosituimpia sarjakuvablogeja. Kanelianaisen paluu -pienlehteen on blogin parhaimmiston ohella koottu ennen julkaisemattomia tarinoita. Sarjakuvanovellien aiheet vaihtelevat hassuista arkisista sattumuksista (”Kello on 9 maanantaiaamulla ja mua iskee Camusta lukeva, Esa Saarisen näköinen juoppo. Onko tämä enää tottakaan?”) sarjakuvakulttuuristen viittausten surrealistisiin punoksiin. Pikkutuhmia vihjailujakin löytyy, kulttuurihistoriallisessa hengessä, tottakai. Vakavimmillaan Laitinen on kuvatessaan työttömyyden ja lainojen takaisin maksun varjostamaa nuoren prekaarin arkea. Varmaotteisesti toteutettu, monipuolinen ja hauska kokonaisuus.

Tagit: , , , , , .



* Laadukasta suomimangaa

Kirjoitettu 10.05.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Helsingin Sarjakuvafestivaaleilta tarttui viime vuonna mukaan pino pienlehtiä. Yksi kiinnostavimmista on neljän nuoren tekijän, Sadynan, Kumikon, AvHelsinkin ja Bob Lobsterin Olipa kerran sarjakuva, johon jokainen on tehnyt yhden sarjakuvanovellin. Sadyna ja AvHelsink piirtävät kuin vanhat tekijät, tyttömangan kerrontatavat on otettu haltuun ja juonetkin rullaavat sopivasti mutkitellen. Sadynan Älä erehdy kahdesti on tarina vaatteiden harhaanjohtavasta voimasta, AvHelsink taas joutuu luopumaan lapsuutensa sankarikäsityksistä tarinassa Olipa kerran Muumilaakso. Kumikon Kämppä kaveri on yksinkertaisempaa japanilaisvaikutteista strippityyliä, tarinassa kummitus muuttaa kotiin. Haparoivasta toteutuksesta huolimatta kokonaisuus toimii, kun juoni on hauska. Bob Lobsterin Tuesday taas on eurooppalaistyylisemmin piirretty, surrealistinen tarina ihmisestä kuusijalkaisten jäniseläinten armoilla. 

Suomalaisella sarjakuvalla on japanilaistyylinen, loistava tulevaisuus.

Tagit: , , , , , , .



* Pieniä tarinoita aikuistuvan miehen elämästä

Kirjoitettu 11.01.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Pauli Kallio eri piirtäjien kanssa: Sarjakuvanovellit 1984-2009 (Suuri kurpitsa 2009)

Suomessa sarjakuvakäsikirjoittajat piirtävät yleensä itse sarjansa, tai piirtäjät muokkaavat työt toisten tarinoiden pohjalta. Tamperelainen Pauli Kallio kuitenkin kirjoittaa työnsä sarjakuviksi ja eri piirtäjät toteuttavat ne. Kallion strippejä ja novelleja on julkaistu vuosikymmenten saatossa niin pienissä kuin suuremmissakin lehdissä. Kallio on myös käsikirjoittanut ja kustantanut monia sarjakuva-albumeja. Viime vuonna ilmestynyt Sarjakuvanovellit 1984-2009 -kokoelma kerää yhteen erilaisissa pienjulkaisuissa mukana olleita sekä ennen julkaisemattomia tarinoita. Suuri kurpitsa -kustantamo on Kallion oma projekti, suomalaisen sarjakuvan tärkeä esiinnostaja jo viime vuosituhannella, nykyisin julkaisee mm. Tiitu Takalon sarjakuvia.

Sarjakuvanovellit 1984-2009 on hyvin toimitettu kokoelma. Kaikkien tarinoiden päähenkilönä on poika tai nuori mies, toisinaan Kallion alter ego. Teos jakautuu kolmeen osaan, ensimmäisissä kuvataan poikavuosiin sijoittuvia tarinoita, toisessa nuoren miehen elämää (julkaistu 90-luvun alussa kokoelmana Pieniä tapahtumia keskikokoisen ihmisen elämästä) ja kolmannessa seestyvää aikuisuutta. Piirtäjiä on mukana 22 (mm. Christer Nuutinen, Tiitu Takalo, Johanna Rojola ja Sami Toivonen), ja vaikka jokaisella on oma tyylinsä, kokonaisuus pysyy eheänä. Kirjan lopussa on luonnehdittu lyhyesti tarinoiden taustaa.

Vaikka tarinat ovat arkisia ja helposti lähestyttäviä, monipuolisessa kokoelmassa riittää pohdittavaa monenlaisille aikuislukijoille. Aiheet vaihtelevat lapsuuden viattomista mutta joskus myös dramaattisista leikeistä elämän suuriin kysymyksiin kuten musiikkiin ja urheiluun. Naisia seikkailee sivurooleissa niin rakastettuina kuin misseinäkin. Kun jokainen piirtäjä on pannut parastaan, luettavaa ja katsottavaa riittää pitkäksi aikaa.

Sarjakuvanovelleja on paitsi miesnäkökulmainen kertomus elämästä, myös tärkeä pala suomalaista sarjakuvahistoriaa. Vaikka osa tarinoista on kerrottu tällä vuosituhannella, kirjan sivuilta henkii pienkustantamisen kulta-aika, suomalaisen sarjakuvan visuaalisesti rikas mustavalkoisten töiden aikakausi, aika ennen sähköisiä julkaisuja.

Suosittelen kirjaa paitsi aikuisille ja aikuistuville nuorille miehille, myös kaikille kotimaisen sarjakuvan historiasta kiinnostuneille.

Tagit: , , , , , , , , , , , , , .



* Monipuolista väritysoppia

Kirjoitettu 19.09.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Kuinka väritän sarjakuvani tietokoneella? Mitkä värit sopivat yhteen? Entä millaiset harmaasävyt näyttävät mangassa hyvältä? Miten rasteria käytetään? Miten valon eri sävyt vaikuttavat väreihin? Millaisia harmaasävytyksiä tyylipuhtaassa mangassa vältetään?

Reima Mäkisen Mangan värit (Lilith 2009) ja Mangan harmaasävyt (Opus 2007) -teoksista välittyvät tekijän laajat tiedot niin sarjakuvanteosta, värien ja harmaasävyjen yleisestä käytöstä kuin japanilaisesta kulttuuristakin. Kirjoista löytyykin apu mitä moniaisimpiin käytännön pulmiin ja sen lisäksi mittaamattomasti viihdyttävää yleistietoa.

Kirjoissa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Etenkin Mangan värit on kaikin puoli vaikuttava teos. Kirjassa lähdetään liikkeelle värien käytöstä japanilaisessa taiteessa ja siirrytään väriteorian kautta sarjakuvavärien erityispiirteisiin. Eniten tilaa annetaan piirustus- ja maalaustekniikoille, mutta ehditään lopussa käsitellä vielä painamista ja valon eri ominaisuuksiakin. Laaja tietomäärä on jäsennetty mielekkääksi kokonaisuudeksi, jota on runsaista yksityiskohdistaan huolimatta helppo hahmottaa. Mangan harmaasävyt -kirjassa yleiset taustatiedot on jätetty vähemmälle, mutta erilaisten tekniikoiden käytännöllisiä ja kulttuurisia ulottuvuuksia esitellään sitäkin tarkemmin. Molemmissa kirjoissa on monipuolinen havainnollistava kuvitus.

Vaikka oppikirjojen teknistä tietoa voivat soveltaa kaikki piirtäjät ja sarjakuvantekijät, teokset antavat eniten juuri japanista kiinnostuneille, intohimoisille manganystäville. Tekstiä on helpointa seurata, jos tuntee aiheita hiukan ennestään, aloittelijoilta kirjat vaativat valikoivaa lukutapaa tai paljon keskittymiskykyä.

Tagit: , , , , .



* Omaelämäkerrallista narttuhistoriaa

Kirjoitettu 29.12.2008 - Amina. Kategoriassa Sarjakuvanovelleja.




* Kotimaista naissarjakuvaa

Kirjoitettu 27.11.2008 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Tuli sitten tietokirjakin tehtyä: 

Kotimaista naissarjakuvaa

Kustantamon esitteen mukaan:

“Kotimaista naissarjakuvaa -teos esittelee 31 suomalaista sarjakuvantekijää ja heidän tuotantonsa 1990–2000-luvuilta. 90-luvulla syntyi naissarjakuvan käsite, joka on inspiroinut, ihastuttanut ja vihastuttanut sarjakuvan ystäviä sukupuolesta riippumatta. Tämä teos selvittää, mistä siinä oikeastaan on kysymys.

Millaisia uusia aiheita ja näkökulmia naisten piirtämät sarjakuvat toivat mukanaan ja miten niihin reagoitiin? Miten 2000-luvun uudet sähköiset julkaisukanavat, harrastajien ylläpitämät nettilehdet ja sarjakuvablogit ovat vaikuttaneet sarjakuvan tekemiseen ja vastaanottoon? Kirjassa tarkastellaan sarjakuvaa itsenäisenä taidemuotona ja tarjotaan uusia ajatuksia kaikille sarjakuvien lukijoille ja tekijöille.”

Nallemin arvostelu teoksesta Nettinartussa.

Sarjakuva kirjan synnystä

 

Tagit: , , .



* Sarjakuvan peruskurssi sarjakuvana

Kirjoitettu 8.11.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


kansikuva

Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas. BTJ Kustannus 2007.

Sarjakuvalla voidaan kertoa mistä vain, vaikka sarjakuvan tekemisestä. Mari Ahokoivun Sarjakuvantekijän opas on sarjakuvallinen sarjakuvakurssi sarjakuvanteon perusasioista. Ope-Mari esiintyy ruuduissa Scott McCloudin tapaan ja kertoo mistä sarjakuvanteossa on kyse: oman ilmaisutapansa löytämisestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sarjakuvantekoa voisi opettaa. Oppaita tarvitaan, jotta kaikkea ei tarvitsisi oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. 

Opas alkaa muistuttamalla tarinan tärkeydestä. Yksyityiskohtaisesti kuvataan miten ideasta tehdään synopsis ja millaisten käskirjoitus- ja luonnosvaiheiden kautta parhaiten syntyy kertomus, jossa käytetään paljon nimenomaan sarjakuvalle tyypillistä ilmaisua ja joka siten on enemmän kuin kuvien ja tekstin summa. 

Vaikka piirustustaitoa ei korosteta, teknisiä ohjeita annetaan paljon. Vinkkejä löytyy välineiden käytöstä sopivan työympäristön valintaan. Myös sarjakuvan eri julkaisumuotoja esitellään hyvin, vaatiihan verkkosarjakuva vähän erilaista toteutusta kuin paperille painettu. Pienlehtien tekemistäkään ole unohdettu. 

Hyödyllisistä vinkeistään huolimatta Sarjakuvantekijän opas on ennen kaikkea peruskurssi, lyhyt johdatus sarjakuvanteon pariin ja sellaisena hyödyllisin aloittelijoille ja muiden taiteenlajien parista sarjakuviin tutustuville. Kokeneemmallekin harrastajalle löytyy kokeiltavaa, esimerkiksi erilaisia harjoituksia improsarjakuvasta 24 tunnin sarjakuvamaratoniin.

Tagit: , , , .



* Roju: Täti jaksaa heilua

Kirjoitettu 12.04.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Pitäisikö vanhoja irstaita miehiä kiittää siitä, että he provosoivat käytöksellään nuoret naiset piirtämään sarjakuvia, joissa vanhoille irstaille miehille käy huonosti? Tästä aiheesta kertovat myös Rojun vanhimmat – ja hauskimmat – sarjat Täti jaksaa heilua –albumissa, johon on koottu eri lehdissä julkaistuja sarjakuvia 15 vuoden ajalta.  Kokoelmaan valitut tarinat ovat hauskoja ja vakavia, törkeitä ja kunnollisia, materialistisia ja kulutuskriittisiä… Piirrostyylit ja aiheet vaihtelevat, töitä yhdistää feminismi ja kevyt yhteiskunnallisuus.  Sarjakuvista ja sivujen väleistä voi lukea paljon myös sarjakuvantekjän arjesta. Huumori on yleensä ironista. Albumi näyttää, miten omasta elämästä tehdään sarjakuvaa, joka viittaa tekjän omaa napaa laajemmalle. 

Rakkausjutut on jätetty pois, samoin sarjat ”jotka eivät ole kestäneet aikaa.”  Tämä on sääli,  sillä historia antaa usein nykyisyyttä selventävää perspektiiviä. ja toivottavasti ne rakkausjutut saavat vielä sen oman albuminsa. 

Viimeisen 15 vuoden aikana Roju on heilunut sarjakuvamaailmassa enemmän taustavaikuttajana kuin kynän varressa. Vaikka etenkin uudemmista tarinoista loistaa vahva ammattitaitoisuus, liian harvoilta sivuilta välittyy se suuri ja syvällinen sarjakuvataiteen ymmärtäminen, joka käy selväksi tekijän kanssa keskustellessa. Sarjakuvamaailma jää paljosta paitsi, jos Roju jää tekemään tilaustöitä, kuvituksia ja opetushommia. Nyt kun Narttukin on uusissa käsissä, eikö olisi taas pitkä tarina-albumin aika?  

Tagit: , , , .