Tagiarkisto ‘naisnäkökulma’

* Sibylline: Ensi kertaa

Kirjoitettu 16.01.2010 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Suomessa julkaistaan varsin vähän eroottista sarjakuvaa, varsinkaan naisnäkökulmasta ja kovissa kansissa. Viime vuonna ilmestynyt sarjakuvanovellikokoelma Ensi kertaa (WSOY 2009) onkin omanlaisensa kuttuuriteko. Teoksen 10 novellia on käsikirjoittanut ”pariisitar Sibylline”. Joka työllä on eri piirtäjä, joista Sandmaniakin kuvittanut Dave McKean lienee maassamme tunnetuin.

Ensi kertaa voi paitsi olla yhdynnässä, myös käydä erotiikkaliikkeessä, rakastua yhden illan hoitoon, leikkiä kolmen kesken ja toteuttaa monenlaisia fantasioita. Sisältö on esimerkiksi Lost Girlsiin, Enkelinkynteen tai Ralf Königin rietasteluihin verrattuna kohtalaisen kilttiä ja kunnollista. Kauhistusta on herättänyt lähinnä novelli Olematon, joka on kerrottu elävän näköisen muovinuken näkökulmasta. Muissa tarinossa päähenkilöinä ovat eri ikäiset ja näköiset kovin tavallisen oloiset mutta kertomusten kautta karismaattiset naiset.

Tarinoissa kuvataan (edellä mainittua novellia lukuunottamatta) realistisesti (hetero)naisten seksuaalisuuksien moninaisuutta. Yhteistä kokemuksille on mielikuvituksen tärkeys. Niin aktit kuin niihin liittyvät tunteetkin on kuvattu yksityiskohtaisesti, kokemuksen herkkyys säilyy rajummassakin menossa. Parasta ovat persoonalliset kuvitukset, joista jokainen saa päähenkilön elämään. Ikävintä taas, ettei raskauden tai sukupuolitautien ehkäisyä ole lainkaan huomoitu, ei silloinkaan kun kumppaneina on tuntemattomia ihmisiä. Näin keskeisen asian pois jättäminen ohjaa realististenkin tarinoiden tulkintaa fantasioiksi. 

Parhaimmillaan albumi tarjoaa virikkeitä oman seksuaalisuuden kokemiseen. Erityisen sopivaa luettavaa se on iässä jossa jokin eka kerta on jo takana mutta kaikkea ei ole vielä kokeiltu. Graafisesti komea teos sopii hyvin myös sohvapöytäkirjaksi ja keskustelun herättäjäksi. Kirjan suurin miinus on ohuttakin ohuempi kansipaperi, jonka kuvan olisi voinut painaa alla olevaan pahvikanteen. Aikaa kestävä teos olisi ansainnut arvoisensa päällyksen.  

Tagit: , , , , , , , , , , .



* Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä

Kirjoitettu 28.12.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


kansikuva
Kansansadut ja stereotypiat saavat kyytiä Lucie Durbianon sarjakuvanovellikokoelmassa Punainen pukee teitä (wsoy 2009). Mukana ovat niin Punahilkka ja Susi kuin Ihmemaan Liisa ja Kanikin. Realistisemmissa tarinoissa seikkaillaan renessanssihovissa, villissä lännessä ja cocktailkutsuilla. Vaikka maailmat ja aikakaudet vaihtuvat, rakkaus pysyy vaativana, yllättävänä ja täyttyessäänkin traagisena. Suurin osa tarinoista kuitenkin kertoo nuorten naisten romanttisten unelmien murskautumisesta. Vaikka Durbianon piirrostyyli on yksinkertaista, kuvat kertovat moniulotteisia tarinoita.

Monessa tarinassa nainen rakastuu mieheen, harrastaa tämän kanssa seksiä ja sen jälkeen mies jättää hänet. Henkilöt, miljööt ja näkökulmat vaihtelevat kuitenkin niin omaperäisellä tavalla, ettei lukija yleensä arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka enemmistö tarinoista on surullisia, mukaan on saatu myös monia tragikoomisia kertomuksia. Poskettomin juttu kertoo patsaaseen rakastuneesta etanasta; kun rakkauden kohde ei vastaa tunteisiin millään tavalla, ei traagista loppua voi välttää. 

Vaikka Durbianon naiset ovat rakkaudessaan usein lapsellisen viattomia, ovat he myös rohkeita ja seikkailunhaluisia. Kainoja he eivät ole, jääräpäisiä kylläkin. Tarinoissa onkin piristävää teini-ikäistä reippautta. Etenkin Liisa Ihmemaassa –pastissin voi lukea kuvauksena lapsuuden lopusta: Kaninkolosta ei pääsekään enää takaisin ja sen takaa löytyvä maailma on aivan toinen kuin olisi odottanut. 

Pistävän hassuttelun sekaan on punottu viisaita ajatuksia. Kokonaisuuden opetus on, että suurten tunteiden pyörityksessä täytyy kuunnella niin sydäntään kuin järkeäkin, rohkeutta ja tahdonvoimaa on hyvä käyttää kohtuudella. 

Lucie Durbiano on vuonna 1968-syntynyt ranskalainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Punainen pukee teitä on hänen neljäs sarjakuva-albuminsa. Hänen aiempia töitään ei ole suomennettu. 

(Julkaistu Tähtivaeltaja-lehdessä 3/2009).

Tagit: , , , , , , , , .

    Comments Off on Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä


* Syyllisyydestä ja sovituksesta

Kirjoitettu 27.12.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Tiitu Takalo käsittelee valtaa ja väkivaltaa jo 2007 ilmestyneessä Kehä-albumissaan, jossa rakastunut teinityttöpari ottaa nyrkeillä mittaa niin ahdistelijoista kuin toisistaan. Uudessa Tuuli ja myrsky -albumissa (Suuri Kurpitsa 2009) teemaan pureudutaan vieläkin vakavammin: raiskauksen kautta. Kun päähenkilönä on uhrin ystävä, tarinassa ei mässäillä hirveyksillä ja tunteitakin käsitellään monien ihmisten näkökulmasta. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat kuinka kaikenlaiset seksuaalisen väkivallan teot ja uhat vaikuttavat ihmisiin, onko väkivalta joskus oikeutettua ja voidaanko suuri rikos jotekin sovittaa.

Tarinan alkuasetelma on mitä tavallisin: Mira ja Tuuli lähtevät Osmon ja Jaken luo jatkoille. Kun joku ahdistelee nukkuvaa Tuulia, tämä lähtee kotiin ja saa seuraavana aamuna kuulla Jaken raiskanneen Miran. Onko Tuulikin syyllinen, kun jätti Miran yksin miesten kanssa? Entä Miten asiaan pitäisi suhtautua, kun anarkisti-Mira ei halua poliisin puuttuvan asiaan? Kaiken lisäksi Jake on vielä mukava tyyppi ja kaikkien kaveri.

Kun yhteisö ei luota ulkopuoliseen oikeuteen, oikean ja väärän kysymykset täytyy ratkaista itse. Anarkofeministinen ystäväpiiri ottaa asian vakavasti ja ryhtyy toimiin seksuaalisen väkivallan estämiseksi tulevaisuudessa. Ristiriidoilta ei vältytä, mutta pystytäänkö ne ratkaisemaan rauhanomaisesti? Jake ei ilahdu, kun hänen tekonsa tuodaan julkisuuteen…

Tarinan rakenne seuraa klassista draaman kaarta. Pelkistetyssäkin kuvituksessa näkyy Takalon erinomainen klassinen piirustustaito ja kerronnan rytmitys. Eleet, ilmeet ja asennot terävöittävät tekstejä ja vaikka albumin voi lukea kuvia vain vilkuillen, sanan ja kuvan suhde on varsin tasapainoinen. Valkoisia kohtia korostava harmaan asteikko sopii täydellisesti tarinan tunnelmaan.

Vakavasta aiheestaan huolimatta Tuuli ja myrsky on ennen kaikkea kaunis ja idealistinenkin kertomus yhteisöllisyydestä. Tarinasta voi saada virikettä monenlaisiin autonomisiin toiminta- ja tiedostamisryhmiin. Tunnelmiin on helppo samaistua alakulttuurista riippumatta.   

Tagit: , , , , , , , .

    Comments Off on Syyllisyydestä ja sovituksesta