Tagiarkisto ‘intertekstuaalisuus’

* Kesäinen kissasatu

Kirjoitettu 16.06.2017 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat.


Kissanpäivä-teemaiseen sarjakuvatapaamisten piirroskilpailuun tehty sarjakuva, jossa seikkailee Irvikissa-Saapasjalkakissa-Pekkatöpöhännänpulla-Karvinen Game of Thronesia ja James Bodia yhdistävässä tarinassa. Bongaa myös Mikki Hiiri!

saapasjalkakarvinen1_72
saapasjalkakarvinen2_72
saapasjalkakarvinen3_72

Tagit: , , , , , , , , .

    Comments Off on Kesäinen kissasatu


* Fanitaiteellisia omakuvia

Kirjoitettu 19.11.2016 - Amina. Kategoriassa Luokittelematon.


inktober2016_16_72dpi

inktober2016_18desire_lasit72

Tunnistatko hahmot, joiden inspiroimina nämä on tehty?

Tagit: , , , .

    Comments Off on Fanitaiteellisia omakuvia


* Paluu sivu 2

Kirjoitettu 3.08.2011 - Amina. Kategoriassa Sarjakuvanovelleja.


Paluu-novelli jäi kesken 2008 ja nyt on hyvä luova kausi tehdä se loppuun. Vaikka kyseessä on pidempi tarina, joka sivulla on (ainakin näin tekjän näkökulmasta) oma erillinen ajatuksensa. Pohdin silti, tajuaako tästä kukaan (muu) mitään.
Tähän mennessä tapahtunut.

Tagit: , , , , , .

    Comments Off on Paluu sivu 2


* Alan Moore ja Melinda Gebbie: Lost Girls

Kirjoitettu 31.12.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Klassikkosatujen sankarittaret Wendy, Alice ja Dorothy tapaavat eroottista kirjallisuutta harrastavan miehen hotellissa ennen ensimmäisen maailmansodan alkua. Naisista vanhin, Alice, viettelee nuoremmat ja pian naiset paitsi rakastelevat keskenään (sekä mm. hotellin henkilökunnan kanssa) myös uskoutuvat toisilleen nuoruutensa eroottisista seikkailuista. Dorothy on kasvanut eristyksissä maaseudulla. Wendy on rakastellut puistossa ystävänsä Peterin kanssa, mutta himoinnut samalla salaperäistä koukkukätistä miestä. Alice on lähetetty nuorena tyttöjen sisäoppilaitokseen… 

Alan Mooren käsikirjoittama ja Melinda Gebbien kuvittama Lost Girls -trilogia on eroottisen sarjakuvataiteen klassikko, jossa lukija vietellään hitaasti mutta kauniisti eroottisten tabujen tuolle puolen. Tarinoissa kuvataan seksuaalisuuden monimuotoisuutta itsetyydytyksestä homo- ja heteroseksuaalisuuden kautta ryhmäseksiin; fetissejä, eläinerotiikkaa ja lasten hyväksikäyttöäkään pois jättämättä. Tabujen rikkomista teoksessa perustellaan muistuttamalla että tarinoissa on lopulta kyse viihteestä ja mielikuvituksesta, joihin reaalimaailman moraalisääntöjä ei tule sellaisenaan soveltaa.

Moninaisten aktien lisäksi teoksessa kuvataan niille annettuja psyykkisiä merkityksiä. Lost Girls onkin ylistys paitsi erotiikalle, myös mielikuvitukselle sekä lapsuuden ja aikuisuuden taianomaiselle liitoskohdalle. Tyttöjen kuvitelmissa seksuaaliset teot yhdistyvät lapsenomaisiin satumaailmoihin ja rakastajat muuttuvat karvaleluiksi tai muiksi satuhahmoiksi. 

Kaikki kertomukset eivät kuitenkaan ole onnellisia, vaan mukaan on otettu myös ahdistavia hyväksikäyttökuvauksia. Nuoret päähenkilöt eivät kuitenkaan jää automaattisesti uhreiksi ja kirjassa tehdään selväksi, etteivät fantasiat tarkoita, että saman tahtoisi aina kokea todellisuudessa. 

Tunnettujen tekijöiden vahvuuden täydentävät toisiaan. Käsikirjoitus on mooremaisen monitasoinen ja pysyy moniulotteisuudestaan huolimatta loistavasti kasassa. Ihmishahmoja kauniisti piirtävä Gebbie irrottelee monilla eri tyylillä ja kuvitus pysyy tunnistettavista taidehistoriallisista vaikutteistaan huolimatta luovana ja omaperäisenä. 

(Julkaistu Tähtivaeltaja-lehdessä 3/2009.)

Tagit: , , , , , , , .



* Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä

Kirjoitettu 28.12.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


kansikuva
Kansansadut ja stereotypiat saavat kyytiä Lucie Durbianon sarjakuvanovellikokoelmassa Punainen pukee teitä (wsoy 2009). Mukana ovat niin Punahilkka ja Susi kuin Ihmemaan Liisa ja Kanikin. Realistisemmissa tarinoissa seikkaillaan renessanssihovissa, villissä lännessä ja cocktailkutsuilla. Vaikka maailmat ja aikakaudet vaihtuvat, rakkaus pysyy vaativana, yllättävänä ja täyttyessäänkin traagisena. Suurin osa tarinoista kuitenkin kertoo nuorten naisten romanttisten unelmien murskautumisesta. Vaikka Durbianon piirrostyyli on yksinkertaista, kuvat kertovat moniulotteisia tarinoita.

Monessa tarinassa nainen rakastuu mieheen, harrastaa tämän kanssa seksiä ja sen jälkeen mies jättää hänet. Henkilöt, miljööt ja näkökulmat vaihtelevat kuitenkin niin omaperäisellä tavalla, ettei lukija yleensä arvaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka enemmistö tarinoista on surullisia, mukaan on saatu myös monia tragikoomisia kertomuksia. Poskettomin juttu kertoo patsaaseen rakastuneesta etanasta; kun rakkauden kohde ei vastaa tunteisiin millään tavalla, ei traagista loppua voi välttää. 

Vaikka Durbianon naiset ovat rakkaudessaan usein lapsellisen viattomia, ovat he myös rohkeita ja seikkailunhaluisia. Kainoja he eivät ole, jääräpäisiä kylläkin. Tarinoissa onkin piristävää teini-ikäistä reippautta. Etenkin Liisa Ihmemaassa –pastissin voi lukea kuvauksena lapsuuden lopusta: Kaninkolosta ei pääsekään enää takaisin ja sen takaa löytyvä maailma on aivan toinen kuin olisi odottanut. 

Pistävän hassuttelun sekaan on punottu viisaita ajatuksia. Kokonaisuuden opetus on, että suurten tunteiden pyörityksessä täytyy kuunnella niin sydäntään kuin järkeäkin, rohkeutta ja tahdonvoimaa on hyvä käyttää kohtuudella. 

Lucie Durbiano on vuonna 1968-syntynyt ranskalainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Punainen pukee teitä on hänen neljäs sarjakuva-albuminsa. Hänen aiempia töitään ei ole suomennettu. 

(Julkaistu Tähtivaeltaja-lehdessä 3/2009).

Tagit: , , , , , , , , .

    Comments Off on Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä


* Juba Tuomola: Minerva – Kukkia tohtori Kääkälle

Kirjoitettu 10.12.2006 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Juba Tuomolan lastenkirja Minerva jatkaa kotimaisen surrealistisen seikkailusarjakuvan perinnettä. Samalla se sopii aikuisille, jotka eivät yleensä lue sarjakuvia.

Lassin ja Leevin Lassia muistuttava pieni tyttö, Minerva, lähtee pahvilaatikolla mielikuvitusmatkalle ja päätyy viidakkoon taistelemaan pahaa luonnontuhoajasetää vastaan. Kertomuksessa riittää käänteitä kuin Jukka Tilsan tai Kati Kovacsin tarinoissa ikään. Samalla juoni vaikuttaa uskottavalta lapsen mielikuvitusleikiltä, jossa käsitellään aikuisten maailman vaikeita asioita kuten vallankäyttöä ja ympäristöongelmia.

Hahmogallerian voi tulkita perheeksi, jossa isä tuhoaa nurmikon/viidakon ruohonleikkurilla ja kaikkitietävä äiti tahtoo lähteä shoppaamaan sen sijaan että auttaisi maailman pelastamisessa. Eläinhahmot ovat henkiin heränneitä karvaleluja ja toppatakkihippi vaikka isoveli. 
Kaiken keskellä pikkutyttö voi tuntea olonsa turvalliseksi vaikka miten hurjissa seikkailuissa.

Tarinan naishahmot ovat virkistävän kliseettömiä. Kaikkitietävä Petra on inhimillinen sivuhahmo, ei mikään paha noita tai uhrautuva auttaja. Hän on rohkeasti ylpeä itsestään ja kaukana anorektisensta kauneusihanteesta. Shoppaliukommentit luin ironisina heittoina naiskulttuurin kaupallisuudesta. Tällaisenako lapsi näkee aikuisten materialistisen maailman?

Rohkeutta riittää myös Minervalla. Kuinkahan monessa lastenkirjassa tyttö syöksyy suoraan seikkailuun ja (mies- ja eläin)auttajat antavat tunnustusta vieressä?

Seikkailun lomassa opitaan biokemiaa. Minerva tutustuu nesteen pintajännitykseen ja päätyy solun sisään. DNA on sitten jännää sykkyrää. Ja lopussa tietysti maailma pelastuu, kun hyvä luonto voittaa ihmisen pahan teknologian.

Albumi on erittäin helppolukuinen. Hahmot selittävät tekemisiään puhekuplissa, niin että aikuinenkin pysyy mukana, vaikkei olisi koskenut sarjakuviin sitten oman lapsuutensa. Sarjakuvaharrastajat taas saavat iloita tuttujen bongaamisesta: toppatakkihippihän on ilmiselvä Friikkilän poikien Phineas, vaikka onkin vaihtanut toppiksensa keltaisesta siniseen.

NettiNarttu suosittelee: joululahjaksi lapsiperheisiin, joissa aikuiset eivät lue sarjakuvia.

Tagit: , , , , , .

    Comments Off on Juba Tuomola: Minerva – Kukkia tohtori Kääkälle