Tagiarkisto ‘huumori’

* Eeppinen avaruussaaga

Kirjoitettu 3.08.2013 - Amina. Kategoriassa Fantasiasarjakuvat, Sarjakuvanovelleja.


Ryhmätyötä Sarjakuvatapaamisessa:

Piirtäjät: minä, Anttu, Juho, Eerika, Petri, Jyrki, Jarkko, Vesa, Rami, Ninni, Jussi ja minä.

Tagit: , , , , .

    Comments Off on Eeppinen avaruussaaga


* Fingerpori lehtenä ja albumina

Kirjoitettu 1.03.2009 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussakin palkittu Pertti Jarlan Fingerpori (ent. Karl-Barks-Stadt) on jo edennyt toiseen kokoelma-albumiinsa. Fingerpori 2 (Arktinen banaani 2009) on ykkösalbumin tavoin kokoelma m.m. Helsingin sanomissa julkaistuja strippisarjakuvia. Sanomalehtijulkaisuista poiketen osa sarjakuvista, joka toinen aukeama, on väritetty. Samalla on julkaistu toinen Pikku Fingerpori –sarjakuvalehti, jossa on muitakin kuin Fingerpori-sarjakuvia.

Fingerporin huumori on parhaimmillaan yllättävää, välillä ällöttävää ja monesti sanaleikkeihin perustuvaa. Vanhasta sanaleikkistrippisarjasta Teuvo Lylystä Fingerpori eroaa edukseen sekä monipuolisemman visuaalisen ilmeensä että herkullisen moniulotteinen maailmansa avulla. Fingerporissa seikkailevat niin Mustanaamio kuin Paavi ja Jeesuskin pervertikoista ja hulluista (tiede)miehistä puhumattakaan.

Koska yllättävyys on Fingerporin valtteja, kokoelmaa ei jaksa lukea montaa kertaa peräkkäin. Parhaiten ja pisimpään toimivat erilaiset kuvaleikit, jotka eivät ole helposti verbalisoitavissa. Yksinkertaisissakin vitseissä riittää silti katsottavaa, kun hahmot ja taustat on piirretty yksityiskohtaisesti mutta samalla huolettoman oloisesti. Fingerporin kuvamaailma onkin virkistävää vaihtelua sekä perinteiselle pottunokkaestetiikalle että vallitseville kauneusihanteille. Ihmiset, myös naiset, ovat samalla tavalla pyöreitä jai rimppakinttuja ja supersankareilla on kaljamahat.

Vaikka Rivo-Riitta on kokoelman kannessa, ei hän siti esiinny kovin monessa stripissä. Sarjassa esiintyy muutenkin vähän naisia, eikä Riitan veroista persoonallisuutta ole toista. Paria strippiä lukuunottamatta naisten tehtävänä on toimia vähäisessä sivuroolissa tai tasapainottaa normaaliudellaan miesten hölmöilyjä. Muuten hahmokaarti on monipuolinen ja kasvaa koko ajan eri suuntiin.

Kokonaisuutena albumi on hiottu ja laadukas. Sisäkansissa on Fingerporin nykyinen ja historiallinen kartta sekä muuta hassua taustatietoa. Nykykartasta tosin puuttuu Tiedekeskus Fingerpoli, mutta ehkä sen sijainti on salainen. Monia paikkojakaan kuten merelle vievää metroa (onko Fingerpoli siellä salaisella saarella?!) tai WTC-torneja ei ole vielä näkynyt sarjassa. Hyvät naurut kirvoittaa myös ylätyylinen esipuhe, Olli Alhon arvostelu ensimmäisestä Fingerpori-albumista.

Pikku Fingerpori Rakentaa ja remontoi –lehdessä on Jarlan lisäksi sarjakuvia Jukka Tilsalta, Ulf Lundkvistilta, Karstein Vollelta, Timppa Mäkelältä ja Tex Hänniseltä. Fingerporistrippien ja –novellien lisäksi Jarlalta on yksi Lapinlahden linnut –sarjakuvanovelli ja Naisen kanssa –sarjalle vinoileva Lampaan kanssa -pastissi. Vaikka kyseessä on lehtipistemyynnissä oleva sarjakuvalehti, on sisällössä reipasta 90-luvusta muistuttavaa underground-henkeä. Tilsa itse on rauhoittunut, mutta Fingerpori rakentaa muistuttaa Tilsan varhaisempia töitä, vaikkei aivan samalle absurdiuden tasolle ylläkään. Lapinlahden lintujen Lähi-idän keikka taas tuo mieleen Gilbert Sheltonin hippi-iloittelut. Sarjakuvakerronnallisesti kiinnostavin on Karstein Vollen poikkeuksellisen tekstivetoinen sunnuntaistrippisarja Tosiasioita maailmalta, jossa ironisia tekstimassoja on rymitetty symbolisilla kuvilla.

Fingerporit ovat oivaa luettavaa jätkä- ja verbaalihuumorin ystäville. Vaikka Olli Alho väittää Fingerporia koululaishuumoriksi, eivät kaikki vitsit avaudu lapsille. 

Albumi * * * *    Lehti * * * +

Tagit: , , , , .

    Comments Off on Fingerpori lehtenä ja albumina


* Teekannun henki lemmenorjana

Kirjoitettu 8.08.2007 - Amina. Kategoriassa Uutiset ja arvostelut.


Itämaiden taikuri -kansikuva

Ralf König: Itämaiden taikuri. Like 2007

Humoristi Ralf König aloitti pitkien sarjakuvatarinoiden kerronnan Tappajakondomi-dekkariparodialla. Sittemmin hänen tuotannossaan on ollut kaksi linjaa, klassikkomukaelmat tunnetuista näytelmistä (Lysistrate, Jago) sekä saksalaiseen homoyhteisöön sijoittuvat ihmissuhdetarinat. Itämaiden taikurissa nämä linjat yhdistyvät.

Albumin ensimmäisessä luvussa kuvataan keskiajalla kukositavaa Länsi-Aasiaa tuhannen ja yhden yön tarinioden hengessä, toisessa luvussa siirrytään 2000-luvun Eurooppaan. Maailmoja yhdistää teekannussa asuva henki, kaunis nuori mies, joka viehättää niin naisia kuin miehiäkin, taitaa erotiikan taidot ja tahtoo tehdä onnelliseksi jokaisen, joka kutsuu hänet esiin kannusta. Erilaiset seksuaalisuutta koskevat rajoitukset tekevät kummallakin aikakaudella ihmiset onnettomiksi,  ja hengen tehtävänä onkin vapauttaa ihmiset nauttimaan kehollisuudestaan. Mistään pornotarinasta ei kuitenkaan ole kyse, pikemminkin kuvataan sitä miten ruumiillisuus voi tehdä ihmiset onnellisiksi.

Huumori toimii stereotypioiden liioittelun ja ympäri kääntämisen sekä erilaisten rinnastusten kautta. Piikittelyn kohteiksi joutuvat tällä kertaa niin eri kulttuurit, uskonnot kuin tieteellinen maailmankuvakin, Königin vakioaihetta, seksuaalisuuden monimuotoisuutta, unohtamatta. Vaikka käsiteltäisiin vakaviakin teemoja, huumori on yleensä lämminhenkistä. König usuttaa lukijan nauramaan myös itselleen.

König teki aluksi sarjakuvia ensisijaisesti homoyleisölle, eikä varhaistuotannossa juuri naisia näy. Lukijakunnan laajennuttua myös tarinoiden henkilöt ovat monipuolistuneet. Vaikka Itämaiden taikurissa esiintyykin Königin työksi poikkeuksellisen paljon naisia, seksiobjektin roolit on edelleen varattu miehille. Piristävintä kuitenkin on, että kun yleensä pottunokkamiesten kanssa seikkailevat naiset on piirretty kauniskasvoisiksi barbie-nukkeiksi, Königin naiset ovat miesten kaltaisia kaunistelemattomia perunaneniä. Hahmojen ulkonäöt sopivat täydellisesti inhimillsen elämän (tragi)komiikkaa korostavaan kerrontaan. Erotiikan henki on kuitenkin poikkeuksellisen kaunis nuorukainen.

Königin kerronta on hyvin verbaalia. Visuaalisesti tärkeimmiksi nousevat hahmojen ilmeiden hienovireiset vaihtelut. Vaikka piirrostyyli on karrikoitua, vivahteita on paljon. Taustojen tarkoitus on kertoa missä ollaan, ne ovat yksinkertaisia eivätkä juuri muutu ruutujen välillä ennen kuin tapahtumapaikkakin muuttuu.

Itämaiden taikuri, kuten moni muutkin Köngin draama, sopisi loistavasti myös teatteriesitykseksi. Vaikka tarinat ovat lähtöisin homoseksuaalisesta alakulttuurista, niiden inhimillisyys viehättää monenlaisia lukijoita. Tapahtumat ovat yleensä yllättäviä ja välillä aivan poskettomia, mutta huumorin alta löytyy vakavia ajatuksia niille, jotka sellaisia kaipaavat.  

Tagit: , , , , , , , .

    Comments Off on Teekannun henki lemmenorjana